Korroosio on tuotantoa ja tulosta tuhoava ongelma, joka koskettanee meitä kaikkia joskus. Koneistusteollisuudessa etenkin se voi olla erityisen häiritsevää, sillä monet kyseisen teollisuuden tuotteet ovat joko valurautaa tai hiiliterästä, joka on hyvin altis hapelle ja sen myötä ”ruskettumiselle”, jota kansanomaisesti ruostumiseksi kutsutaan. Happihan oikeastaan ruostuttaa, eikä vesi. Tämän tietävät putkimiehet, sillä kun veteen liuennut happi loppuu, loppuu myös raudan hapettuminen esimerkiksi sinkityissä vesijohdoissa. Mutta kun uutta vettä tulee putkeen, niin ruostuminen alkaa taas. Vesi tarjoaa kuitenkin sopivien, sähköä johtavien, aineiden läsnäollessa erinomaisen väylän hapelle tulla käymään rauta-atomien kimppuun. Ja happea on (onneksi) kaikkialla.
Nesteet eivät parane vanhetessaan
Työstö-, lämmönsiirto- ja pesunesteille tämähän olisi ihanaa tietää etukäteen, sillä korroosio voi olla myös erittäin juonikas juttu ja sen alkuperä vaikea selvittää. Joskus se alkaa niin pienestä ja etenee ajan kanssa, jolloin priima tavara muuttuu paskaksi matkalla asiakkaalle tai asiakkaan varastossa. Tämä on tavanomaista, kun vesipohjaisissa prosessinesteissa alkaa korroosioinhibiittorit vähentyä tai muut olosuhteet, kuten pH tai sähkönjohtavuus, menevät epäedulliseen suuntaan.
Testaa ennen reklamaatiota, älä jälkeen
Mitenhän korroosiotesti tehdään? Ehkä selkeintä olisi vain kaataa nestettä metallin päälle ja odottaa, että miten käy? Ja näinhän sen voi tehdä. Mutta, eräs hyvin hyvin tärkeä asia kaikessa testaamisessa ja tieteessä ylipäätään on koemenetelmän toistettavuus. Toistettavuudella tarkoitetaan tietenkin sitä, että ainoastaan tutkittavat asiat ovat niitä, jotka aiheuttavat muutosta lopputulokseen ja sen myötä mahdollisiin jatkotoimenpiteisiin.
Toistettava korroosiotesti
Korroosiotestin tapauksessa edellä mainittu tarkoittaa sitä, että jos oletetaan ulkoiset olosuhteet (mm. lämpötila, ilmankosteus) yhdentekeviksi koejärjestelyn kannalta, niin tällöin ainakin kastettavien kappaleiden tulee olla aina samanlaisia. Nesteenhän nyt voi olettaa olevan mitä vain. Ainakin rautametalleille on olemassa tällainen DIN 51360(-2) valurautahipputesti, jossa laitetaan petrimaljaan suodatinpaperia sekä noin 30 kpl (juuri oikeanlaisia) valurautahippuja. Sitten kaikki hiput kastellaan tutkittavalla nesteellä ja odotetaan noin 2 tuntia, petrimalja kannella suljettuna. Lopuksi hiput heristellään suodatinpaperilta pois ja lasketaan mahdolliset ruostetäplät paperilla. Tulos pisteytetään asteikolla 0-4 sen mukaan, että kuinka paljon ruostetta on muodostunut. Yksinkertaista, eikös vaan? Ei tarvitse olla kemisti tai mikään muukaan asiantuntija ja testin voi tehdä aivan itse. Tietenkin se rajoittuu rautametalleihin, mutta voi olla, että se kattaa suurimman osan korroosiohuolista kuitenkin.